Teksti Tapani Niemi
Medialanssi
paljasti kemijärveläisen identiteettivajeen
Medialanssi onnistui
Pelkosenniemellä, Sallassa ja Kemijärven ammattiopistolla
hienosti mutta Kemijärven lukiossa surkeasti. Jokin paikallinen
kulttuuritekijä tai ilmapiiri teki tyhjäksi vuoden
ponnistelut. Silti hankevastaava uskoo, että Medialanssi
onnistui parhaiten juuri epäonnistuessaan. Ilman tätä
kokemusta median opetus tuntuisi ongelmattomalta. Riittää
kun tuo laitteet luokkaan ja käskee oppilaat töihin.
Työskentelin
hankevastaavana Itä-Lapissa maaliskuusta 2005 joulukuun loppuun
2006 Medialanssi-nimisessä osahankkeessa, joka kuului
kansainväliseen Picybu-projektiin. Medialanssin nimi viittaa
paikalliseen uittokulttuuriin ja lanssiin eli puuvarastoon, joka
koottiin talvella Kemijoen törmille ja vyörytettiin
jäitten lähdön jälkeen jokeen. Medialanssi halusi
kytkeä mediaopiskelun paikalliskulttuuriin. Se ei opettanut
ensisijaisesti mediaa vaan median avulla itälappilaista kansanelämää.
Medialanssi käynnisti
huhtikuussa 2005 tarjouskilpailun studiolaitteista. Euroopan unionin
ja kunnallisen tarjouskilpailun säännöt osoittautuivat
hyvin monimutkaisiksi ja kilpailuttaminen vei kuukausia. Se
hämmensi kokematonta hankevastaavaa. Tutut pelottelivat
markkinaoikeudella, ja väliin tuntui, ettei uskalla tehdä
yhtään päätöstä kysymättä
kokeneemmilta neuvoa. Optimistista hankintasuunnitelmaa piti
pelkistää parikin kertaa, koska studio olisi maksanut
liikaa. Valitsimme lopulta samanlaiset laitteet, joita Yleisradio
tarvitsee päivittäisessä toimitustyössään.
Kolme ensimmäistä
hankekuukautta kului hallintoon, mikä tuntui
katkokävelyltä EU:n tapaan. Piti tarkentaa
hankesuunnitelmaa, laatia tarjouspyyntöjä, laiteluetteloa,
talousarviota, odottaa tarjouskilpailun vastauksia, tarkentaa
pyyntöjä, lähettää taas kirjeitä ja
tarkistaa, että ne menivät perille, odottaa, suunnitella ja
odottaa. Muutaman viikon kuluttua piti vertailla satojen laitteiden
hintoja ja teknistä laatua, koota niistä edullisia ja
toimivia kokonaisuuksia, piti istua kokouksissa ja selittää
ja selittää ja perustella, miksi juuri tämä laite
soveltuu opetuskäyttöön.
Kadonnut lapinkylä löytyi
6-17. kesäkuuta
Medialanssi järjesti arkeologiset kaivaukset Lapin
maakuntamuseon ja Kemijärven kansalaisopiston kanssa Soppelassa,
johon osallistui 30 vapaaehtoista kaivajaa. Maakunta-arkeologi Hannu
Kotivuoren porukka löysi Vihtalan kadonneen lapinkylän,
jonka olemassaolosta ja sijaintipaikasta oli kiistelty kolmatta
vuosisataa. Lapinpappi Nils Fellman kirjoitti 1748, että ruotsit
tuhosivat kaksi metsäsaamelaista kylää ennen
erätalonpoikien saapumista Kemijärvelle.
Kemijärveläiset
pitivät kadonneen lapinkylän löytymistä niin
kiinnostavana, että parin viikon aikana kaivauksilla vieraili
parisen sataa historian harrastajaa. Tarina lensi jouhevasti ja
erilaisia perimätietoja vaihdettiin. Moni vieras toi
löytämiään muinaisesineitä Kotivuoren
arvioitavaksi ja jotkut osoittautuivat hyvin merkittäviksi.
Vihtalan kaivauksista kehittyi Soppelaan mediatapahtuma.
Kemijärvi sai
valtakunnallista ja jopa kansainvälistä julkisuutta.
Paikallisten aviisien, Koillis-Lapin ja Lapin Kansan, lisäksi
kaivauksista raportoivat Kaleva, STT, Lapin Radio, Pohjois-Suomen
tv-uutiset ja Ylen valtakunnan uutislähetykset. Myöhemmin
ilmestyi Apu-lehden kuvareportaasi. Saame-radio lähetti pari
valtakunnallista juttua ja Saametelevisio reportaasin, joka näkyi
kaikkialla Pohjoismaissa. Uutisointi tavoitti arviolta pari-kolme
miljoonaa pohjoismaalaista.
Kemijärvi sai
myönteistä julkisuutta ensimmäisen kerran Salcompin
synkän kevään jälkeen, ja julkisuus oli
100-prosenttisesti myönteistä ja ilmaista. Matkailuväen
mielestä kaivaukset markkinoivat Itä-Lappia ja
Kemijärveä paremmin kuin lukuisat matkailumainokset, joita
on tehty vuosia ilman näkyvää tulosta.
Toimittajaviisaus sanoo, että yksi uutinen markkinoi paremmin
kuin sata mainosta, koska uutiseen lukija suhtautuu vakavasti. Mutta
jos ei ole uutista, sellainen pitää tehdä.
Maakunta-arkeologi Hannu Kotivuoren tieteelliset tutkimukset
Kemijärvellä loivat pohjan uutiselle, Medialanssi kirjoitti
sen ja levitti maailmalle.
Kun nuoret penkoivat maata
Vihtalan lapinkylän raunioilla ja media pyöri
ympärillä, moni kyseli, mitä valtakunnallinen ja
kansainvälinen media löytävät hiekkakasasta
Kemijärven Soppelassa. Täällähän ei
pitänyt olla mitään. Vanhemmat ainakin ovat puhuneet
niin ikänsä. Tuntui oudolta, että täällä
on historiaa, joka kiinnostaa mediaa mutta ei paikallisia.
Paikallisidentiteetin kannalta kokemus merkitsi käännekohtaa
Itä-Lapin henkisessä jälleenrakentamisessa.
Valitettavasti sama tilanne ei toistunut monesti Medialanssin aikana.
Yleisradiotasoiset resurssit
Varsinainen median opiskelu
käynnistyi heinäkuussa 2005, jolloin hanke järjesti
Kemijärvellä kotisivukurssin. Siihen ei tahtonut tulla
osallistujia. Yksi valitti kiirettä, toinen sanoi osaavansa
homman. Kurssi täyttyi punnertamalla, samoin multimedian opetus
lokakuussa. Jussi Alhanen opetti loistavasti mutta silti nuoret
vaivautuivat kurssille laiskasti. Kukaan ei voinut esittää
verukkeeksi aikaisempaa perehtymistä, koska
multimediaohjelmistoa ei kukaan tuntenut entuudestaan. Paikkakunta
näytti luonteensa, minkä opimme tuntemaan karvaasti
seuraavan vuoden aikana.
Medialanssin studio valmistui
syyskuussa Kemijärven ammattiopistolle ja vietimme avajaisia
marraskuussa. Paikka ei näyttänyt maallikosta erikoiselta,
kuten ei nykyajan toimitukset yleensäkään. Studio
vastasi kuitenkin Yleisradion ammattijournalistia laatustandardeja.
Käytimme kalustoa, johon kuului kolme
teräväpiirtokameraa, viisi editointi- ja
audiomontteerausyksikköä, kenttätyöasema, kuusi
kovalevytallenninta, joista viisi radiotyöhön ja yksi
videokameraa varten. Lisäksi meillä oli mikrofoneja eri
tarkoituksiin, jopa langattomat, ja lehtityötä varten kolme
valokuvaskameraa ja Photoshop CS-kuvankäsittelyohjelmistoja.
Valokuvaaja Juhani Maukonen
tuli mukaan vuodeksi kehittämään itälappilaista
mediapedagogiikkaa. Uskoimme taitomme riittävän opettamaan
melkein mitä tahansa median alalla. Olimme elättäneet
itsemme kolmen vuosikymmenen ajan radio-, tv- ja lehtitoimittajana,
valokuvaajana ja median opettajana. Mitä emme osanneet, sen
lupasimme hankkia muualta.
Medialanssiin
pääsivät mukaan Kemijärvellä,
Pelkosenniemellä ja Sallassa asuvat 1525 -vuotiaat nuoret.
Työvoima- ja sosiaalitoimisto, nuoriso- ja sivistystoimi ja
koulut suosittelivat hakijoita, ja kävin lukuisia kertoja
markkinoimassa toimintaa. Halusimme perustaa kolme ryhmää:
(i) syrjäytyneet, (ii) huonosti koulussa viihtyvät, jotka
hallitsevat jonkin erikoisalueen ja (iii) kouluista valmistuneet,
jotka eivät ole vielä löytäneet työ- tai opiskelupaikkaa.
Kerroin, että
Medialanssi ei kouluta journalisteja eikä medianomeja. Siihen
hankkeen resurssit eivät riitä. Mediaa opetetaan Lapissa
muutenkin riittävästi. Sen sijaan hanke tukee
ammatinvalintaa, opiskelumotivaatiota ja elämän hallintaa.
Se toimii vapaa-ajan kerhona, eikä sido ketään
aikatauluihin eikä työryhmiin. Silti rahoittaja toivoo,
ettei harrastus jää vain kotiseututyöksi vaan
vaikuttaa myönteisesti syrjäseutujen nuorten elämäntilanteeseen.
Kerroin, että
Medialanssi innostaa nuorta opiskelemaan mediaa, markkinointia tai
yritysviestintää. Se opettaa nuoria
ymmärtämään nykyaikaa, joka toimii periaatteella:
"Oleminen on näkymistä mediassa".
Medianäkyvyys parantaa yritysten, yhteisöjen ja seutukunnan
uskottavuutta. Joku ehkä innostuu perustamaan yrityksen, joka
tarjoaa ammattimaisia mediapalveluita. Siksi nuorisoneuvosto sai itse
ehdottaa omia opetuspakettejaan, jotta nuorten näkökulma
toteutuu Medialanssin toiminnassa.
Opetussuunnitelma korosti käytäntöä
Medialanssi antoi nuorille
projektin alussa medialaitteet käyttöön riippumatta
siitä, osasivatko he käyttää niitä. Uimaan
oppii vain uimalla ja juttuja oppii tekemään vain
kuvaamalla, kirjoittamalla ja kertomalla tarinoita. Alkuopetuksen
jälkeen nuorten piti tutkia median avulla
ympäristöä, kahdeksan vuodenajan luontoa, ihmisen ja
luonnon vuoropuhelua. He käyttivät mediaa
tutkimusvälineenä ja kertoivat kokemuksistaan tarinoita.
Menetelmää kutsutaan tekemällä oppimiseksi tai
tutkivaksi oppimiseksi.
Uskoimme
vilpittömästi, että mediatyö Lapin luonnossa,
kulttuurissa ja arkielämässä pakottaa nuoret katsomaan
kotiseutuaan uudesta näkökulmasta. Parantunut tietoisuus
muuttaa heidän asennoitumistaan myönteisemmäksi ja
heidän paikallisidentiteettinsä vahvistuu. Se tukee
itsetuntoa kuin selkänoja. Kun nuorten jutut näkyvät
medioissa, lehdissä, radiossa ja televisiossa, ne parantavat
seudun imagoa. Onnistuminen työssä palkitsee ja syntyy
positiivinen kierre. Mediatyö vahvistaa identiteettiä,
mikä innostaa nuorta jatkotutkimuksiin. Hanke saavuttaa
tavoitteensa kuin piilo-opetussuunnitelma.
Siksi sovin usean
sanomalehden, Ylen Lapin radion aluetoimituksen ja valtakunnan radio-
sekä televisiotoimitusten kanssa yhteistyöstä.
Hankkeen piti toimia joustavasti ja reagoida ajankohtaisuuteen.
Medialanssi työskentelee uutisstudion tavoin. Muuten se ei toimi
journalistisen ammattimaisesti. Tuotantoyhtiö ei leiki
toimitusta vaan se noudattaa samoja kriteerejä kuin sen
yhteistyökumppanit eri medioissa. Kaikki jutut tehdään julkaistaviksi.
Siksi päätoimitus
aloittaa joka maanantai uuden kurssin, jossa tutustutaan johonkin
uuteen tekniikkaan tai näkökulmaan mediatuotannossa. Uusi
aihe valitaan porukan edistymisen ja muun median tarpeiden mukaan.
Kun Kemijoelle muodostuu valtava jääpato, Medialanssi
tarjoaa hyvää uutiskuvaa ja haastatteluita valtakunnan
medialle. Innokkaimmat ja ahkerimmat voivat tehdä lopuksi
pitkän dokumentin, rockvideon, luontoelokuvan, yritysvideon tai
multimediarompun. Mukaan voi tulla koska tahansa ja edetä omaa
tahtia. Opiskelu keskittyy neljään painopistealueeseen.
(i) Laitetekninen vaihe.
Nuori opettelee käyttämään kameroita, nauhureita,
mikrofoneja ja editointiohjelmia. Hän perehtyy toimittajan
työhön ja saa kuvata mitä haluaa, harrastuksia,
lemmikkejä, tyttö- ja poikaystäviä.
(ii) Journalistinen vaihe.
Nuori yhteiskunnallistuu. Mediaa ei kiinnosta pienet paikallisjuorut
tai sepitetyt murhamysteerit. Nuori oppii tekemään juttuja
taloudesta, elinkeinoista, arjesta, luonnosta ja mielenkiintoisista henkilöistä.
(iii) Kulttuuriin
sosiaalistumisen vaihe. Nuori keskittyy vaativiin aiheisiin ja laatii
käsikirjoituksen. Tiedot historiasta ja kulttuurista paranevat.
Hän alkaa ymmärtää paikallisia oloja ja nuoresta
tulee tietoinen, ajatteleva vaikuttaja.
(iv) Imagon rakennusvaihe.
Medialanssi tekee juttunsa itälappilaisille, koska he eivät
kunnioita tarpeeksi kotiseutuaan. Siksi nuoret tuovat jutuissaan
uuden näkökulman Lappiin ja alkavat kasvattaa
itseään sekä vanhempiaan. Usein juttu vaikuttaa
alueeseen tehokkaammin, jos se tulee pääkaupungin ja
valtamedian kautta.
|