Untitled

 Etusivu - Esittely ja yhteystiedot - Kirjat - Journalistinen tuotanto - Vanha Lappi -Medialanssi -
 Palvelut - Lapin matkailu - Lapin luonto - Vuotoksen kansallispuisto - Politiikka - Arkisto - plogi

 

Medialanssi:

Teksti Tapani Niemi

Medialanssi paljasti kemijärveläisen identiteettivajeen

Medialanssi onnistui Pelkosenniemellä, Sallassa ja Kemijärven ammattiopistolla hienosti mutta Kemijärven lukiossa surkeasti. Jokin paikallinen kulttuuritekijä tai ilmapiiri teki tyhjäksi vuoden ponnistelut. Silti hankevastaava uskoo, että Medialanssi onnistui parhaiten juuri epäonnistuessaan. Ilman tätä kokemusta median opetus tuntuisi ongelmattomalta. Riittää kun tuo laitteet luokkaan ja käskee oppilaat töihin.

 

Työskentelin hankevastaavana Itä-Lapissa maaliskuusta 2005 joulukuun loppuun 2006 Medialanssi-nimisessä osahankkeessa, joka kuului kansainväliseen Picybu-projektiin. Medialanssin nimi viittaa paikalliseen uittokulttuuriin ja lanssiin eli puuvarastoon, joka koottiin talvella Kemijoen törmille ja vyörytettiin jäitten lähdön jälkeen jokeen. Medialanssi halusi kytkeä mediaopiskelun paikalliskulttuuriin. Se ei opettanut ensisijaisesti mediaa vaan median avulla itälappilaista kansanelämää.

 

Medialanssi käynnisti huhtikuussa 2005 tarjouskilpailun studiolaitteista. Euroopan unionin ja kunnallisen tarjouskilpailun säännöt osoittautuivat hyvin monimutkaisiksi ja kilpailuttaminen vei kuukausia. Se hämmensi kokematonta hankevastaavaa. Tutut pelottelivat markkinaoikeudella, ja väliin tuntui, ettei uskalla tehdä yhtään päätöstä kysymättä kokeneemmilta neuvoa. Optimistista hankintasuunnitelmaa piti pelkistää parikin kertaa, koska studio olisi maksanut liikaa. Valitsimme lopulta samanlaiset laitteet, joita Yleisradio tarvitsee päivittäisessä toimitustyössään.

 

Kolme ensimmäistä hankekuukautta kului hallintoon, mikä tuntui katkokävelyltä EU:n tapaan. Piti tarkentaa hankesuunnitelmaa, laatia tarjouspyyntöjä, laiteluetteloa, talousarviota, odottaa tarjouskilpailun vastauksia, tarkentaa pyyntöjä, lähettää taas kirjeitä ja tarkistaa, että ne menivät perille, odottaa, suunnitella ja odottaa. Muutaman viikon kuluttua piti vertailla satojen laitteiden hintoja ja teknistä laatua, koota niistä edullisia ja toimivia kokonaisuuksia, piti istua kokouksissa ja selittää ja selittää ja perustella, miksi juuri tämä laite soveltuu opetuskäyttöön.

 

Kadonnut lapinkylä löytyi

 

6-17. kesäkuuta Medialanssi järjesti arkeologiset kaivaukset Lapin maakuntamuseon ja Kemijärven kansalaisopiston kanssa Soppelassa, johon osallistui 30 vapaaehtoista kaivajaa. Maakunta-arkeologi Hannu Kotivuoren porukka löysi Vihtalan kadonneen lapinkylän, jonka olemassaolosta ja sijaintipaikasta oli kiistelty kolmatta vuosisataa. Lapinpappi Nils Fellman kirjoitti 1748, että ruotsit tuhosivat kaksi metsäsaamelaista kylää ennen erätalonpoikien saapumista Kemijärvelle.

 

Kemijärveläiset pitivät kadonneen lapinkylän löytymistä niin kiinnostavana, että parin viikon aikana kaivauksilla vieraili parisen sataa historian harrastajaa. Tarina lensi jouhevasti ja erilaisia perimätietoja vaihdettiin. Moni vieras toi löytämiään muinaisesineitä Kotivuoren arvioitavaksi ja jotkut osoittautuivat hyvin merkittäviksi. Vihtalan kaivauksista kehittyi Soppelaan mediatapahtuma.

 

Kemijärvi sai valtakunnallista ja jopa kansainvälistä julkisuutta. Paikallisten aviisien, Koillis-Lapin ja Lapin Kansan, lisäksi kaivauksista raportoivat Kaleva, STT, Lapin Radio, Pohjois-Suomen tv-uutiset ja Ylen valtakunnan uutislähetykset. Myöhemmin ilmestyi Apu-lehden kuvareportaasi. Saame-radio lähetti pari valtakunnallista juttua ja Saametelevisio reportaasin, joka näkyi kaikkialla Pohjoismaissa. Uutisointi tavoitti arviolta pari-kolme miljoonaa pohjoismaalaista.

 

Kemijärvi sai myönteistä julkisuutta ensimmäisen kerran Salcompin synkän kevään jälkeen, ja julkisuus oli 100-prosenttisesti myönteistä ja ilmaista. Matkailuväen mielestä kaivaukset markkinoivat Itä-Lappia ja Kemijärveä paremmin kuin lukuisat matkailumainokset, joita on tehty vuosia ilman näkyvää tulosta. Toimittajaviisaus sanoo, että yksi uutinen markkinoi paremmin kuin sata mainosta, koska uutiseen lukija suhtautuu vakavasti. Mutta jos ei ole uutista, sellainen pitää tehdä. Maakunta-arkeologi Hannu Kotivuoren tieteelliset tutkimukset Kemijärvellä loivat pohjan uutiselle, Medialanssi kirjoitti sen ja levitti maailmalle.

 

Kun nuoret penkoivat maata Vihtalan lapinkylän raunioilla ja media pyöri ympärillä, moni kyseli, mitä valtakunnallinen ja kansainvälinen media löytävät hiekkakasasta Kemijärven Soppelassa. Täällähän ei pitänyt olla mitään. Vanhemmat ainakin ovat puhuneet niin ikänsä. Tuntui oudolta, että täällä on historiaa, joka kiinnostaa mediaa mutta ei paikallisia. Paikallisidentiteetin kannalta kokemus merkitsi käännekohtaa Itä-Lapin henkisessä jälleenrakentamisessa. Valitettavasti sama tilanne ei toistunut monesti Medialanssin aikana.

 

Yleisradiotasoiset resurssit

 

Varsinainen median opiskelu käynnistyi heinäkuussa 2005, jolloin hanke järjesti Kemijärvellä kotisivukurssin. Siihen ei tahtonut tulla osallistujia. Yksi valitti kiirettä, toinen sanoi osaavansa homman. Kurssi täyttyi punnertamalla, samoin multimedian opetus lokakuussa. Jussi Alhanen opetti loistavasti mutta silti nuoret vaivautuivat kurssille laiskasti. Kukaan ei voinut esittää verukkeeksi aikaisempaa perehtymistä, koska multimediaohjelmistoa ei kukaan tuntenut entuudestaan. Paikkakunta näytti luonteensa, minkä opimme tuntemaan karvaasti seuraavan vuoden aikana.

 

Medialanssin studio valmistui syyskuussa Kemijärven ammattiopistolle ja vietimme avajaisia marraskuussa. Paikka ei näyttänyt maallikosta erikoiselta, kuten ei nykyajan toimitukset yleensäkään. Studio vastasi kuitenkin Yleisradion ammattijournalistia laatustandardeja. Käytimme kalustoa, johon kuului kolme teräväpiirtokameraa, viisi editointi- ja audiomontteerausyksikköä, kenttätyöasema, kuusi kovalevytallenninta, joista viisi radiotyöhön ja yksi videokameraa varten. Lisäksi meillä oli mikrofoneja eri tarkoituksiin, jopa langattomat, ja lehtityötä varten kolme valokuvaskameraa ja Photoshop CS-kuvankäsittelyohjelmistoja.

 

Valokuvaaja Juhani Maukonen tuli mukaan vuodeksi kehittämään itälappilaista mediapedagogiikkaa. Uskoimme taitomme riittävän opettamaan melkein mitä tahansa median alalla. Olimme elättäneet itsemme kolmen vuosikymmenen ajan radio-, tv- ja lehtitoimittajana, valokuvaajana ja median opettajana. Mitä emme osanneet, sen lupasimme hankkia muualta.

 

Medialanssiin pääsivät mukaan Kemijärvellä, Pelkosenniemellä ja Sallassa asuvat 15–25 -vuotiaat nuoret. Työvoima- ja sosiaalitoimisto, nuoriso- ja sivistystoimi ja koulut suosittelivat hakijoita, ja kävin lukuisia kertoja markkinoimassa toimintaa. Halusimme perustaa kolme ryhmää: (i) syrjäytyneet, (ii) huonosti koulussa viihtyvät, jotka hallitsevat jonkin erikoisalueen ja (iii) kouluista valmistuneet, jotka eivät ole vielä löytäneet työ- tai opiskelupaikkaa.

 

Kerroin, että Medialanssi ei kouluta journalisteja eikä medianomeja. Siihen hankkeen resurssit eivät riitä. Mediaa opetetaan Lapissa muutenkin riittävästi. Sen sijaan hanke tukee ammatinvalintaa, opiskelumotivaatiota ja elämän hallintaa. Se toimii vapaa-ajan kerhona, eikä sido ketään aikatauluihin eikä työryhmiin. Silti rahoittaja toivoo, ettei harrastus jää vain kotiseututyöksi vaan vaikuttaa myönteisesti syrjäseutujen nuorten elämäntilanteeseen.

 

Kerroin, että Medialanssi innostaa nuorta opiskelemaan mediaa, markkinointia tai yritysviestintää. Se opettaa nuoria ymmärtämään nykyaikaa, joka toimii periaatteella: "Oleminen on näkymistä mediassa". Medianäkyvyys parantaa yritysten, yhteisöjen ja seutukunnan uskottavuutta. Joku ehkä innostuu perustamaan yrityksen, joka tarjoaa ammattimaisia mediapalveluita. Siksi nuorisoneuvosto sai itse ehdottaa omia opetuspakettejaan, jotta nuorten näkökulma toteutuu Medialanssin toiminnassa.

 

Opetussuunnitelma korosti käytäntöä

 

Medialanssi antoi nuorille projektin alussa medialaitteet käyttöön riippumatta siitä, osasivatko he käyttää niitä. Uimaan oppii vain uimalla ja juttuja oppii tekemään vain kuvaamalla, kirjoittamalla ja kertomalla tarinoita. Alkuopetuksen jälkeen nuorten piti tutkia median avulla ympäristöä, kahdeksan vuodenajan luontoa, ihmisen ja luonnon vuoropuhelua. He käyttivät mediaa tutkimusvälineenä ja kertoivat kokemuksistaan tarinoita. Menetelmää kutsutaan tekemällä oppimiseksi tai tutkivaksi oppimiseksi.

 

Uskoimme vilpittömästi, että mediatyö Lapin luonnossa, kulttuurissa ja arkielämässä pakottaa nuoret katsomaan kotiseutuaan uudesta näkökulmasta. Parantunut tietoisuus muuttaa heidän asennoitumistaan myönteisemmäksi ja heidän paikallisidentiteettinsä vahvistuu. Se tukee itsetuntoa kuin selkänoja. Kun nuorten jutut näkyvät medioissa, lehdissä, radiossa ja televisiossa, ne parantavat seudun imagoa. Onnistuminen työssä palkitsee ja syntyy positiivinen kierre. Mediatyö vahvistaa identiteettiä, mikä innostaa nuorta jatkotutkimuksiin. Hanke saavuttaa tavoitteensa kuin piilo-opetussuunnitelma.

 

Siksi sovin usean sanomalehden, Ylen Lapin radion aluetoimituksen ja valtakunnan radio- sekä televisiotoimitusten kanssa yhteistyöstä. Hankkeen piti toimia joustavasti ja reagoida ajankohtaisuuteen. Medialanssi työskentelee uutisstudion tavoin. Muuten se ei toimi journalistisen ammattimaisesti. Tuotantoyhtiö ei leiki toimitusta vaan se noudattaa samoja kriteerejä kuin sen yhteistyökumppanit eri medioissa. Kaikki jutut tehdään julkaistaviksi.

 

Siksi päätoimitus aloittaa joka maanantai uuden kurssin, jossa tutustutaan johonkin uuteen tekniikkaan tai näkökulmaan mediatuotannossa. Uusi aihe valitaan porukan edistymisen ja muun median tarpeiden mukaan. Kun Kemijoelle muodostuu valtava jääpato, Medialanssi tarjoaa hyvää uutiskuvaa ja haastatteluita valtakunnan medialle. Innokkaimmat ja ahkerimmat voivat tehdä lopuksi pitkän dokumentin, rockvideon, luontoelokuvan, yritysvideon tai multimediarompun. Mukaan voi tulla koska tahansa ja edetä omaa tahtia. Opiskelu keskittyy neljään painopistealueeseen.

 

(i) Laitetekninen vaihe. Nuori opettelee käyttämään kameroita, nauhureita, mikrofoneja ja editointiohjelmia. Hän perehtyy toimittajan työhön ja saa kuvata mitä haluaa, harrastuksia, lemmikkejä, tyttö- ja poikaystäviä.

 

(ii) Journalistinen vaihe. Nuori yhteiskunnallistuu. Mediaa ei kiinnosta pienet paikallisjuorut tai sepitetyt murhamysteerit. Nuori oppii tekemään juttuja taloudesta, elinkeinoista, arjesta, luonnosta ja mielenkiintoisista henkilöistä.

 

(iii) Kulttuuriin sosiaalistumisen vaihe. Nuori keskittyy vaativiin aiheisiin ja laatii käsikirjoituksen. Tiedot historiasta ja kulttuurista paranevat. Hän alkaa ymmärtää paikallisia oloja ja nuoresta tulee tietoinen, ajatteleva vaikuttaja.

 

(iv) Imagon rakennusvaihe. Medialanssi tekee juttunsa itälappilaisille, koska he eivät kunnioita tarpeeksi kotiseutuaan. Siksi nuoret tuovat jutuissaan uuden näkökulman Lappiin ja alkavat kasvattaa itseään sekä vanhempiaan. Usein juttu vaikuttaa alueeseen tehokkaammin, jos se tulee pääkaupungin ja valtamedian kautta.

 

 

 seuraava sivu

Untitled

Paluu Medialanssiin | Hankala alku | Kemijärvi lukio | Pelkoseniemi | Salla | Färsaaren kurssi | Vihtalan arkeologiset kaivaukset | Digikasvien keruuta | Identiteetti kohentui | Loppuarvio

 

Palaa