|
Synkkä ilmapiiri myrkyttää
Psykologi Ijästä
ihmetytti, kun osa heidän asiakkaistaan teki musiikkia
tietokoneella ja opiskeli sähkötekniikkaa tai
elektroniikkaa mutta heitäkään media ei kiinnostanut.
Ilmeisesti nuoret ovat oppineet valmiille. Koulutus, työpaikka
ja asunto tulevat valmiina kuin kaupasta. Riittää kun
hakee, mitä tarvitsee. Kukaan ei jaksa ponnistella oman
itsensä eteen. Elämä on muuttunut nautintohakuiseksi,
elämykseksi. Media vaatii kuitenkin ponnisteluja. Nuoret
kuvittelevat tekevänsä lyhytelokuvia ja rock-videoita mutta
kun se ei onnistu hetkessä, moni jättää homman kesken.
Nykyajan koulu on hyvin
suorituskeskeinen ja lukiolaisten lukujärjestys on buukattu
täyteen erilaisten pisteiden ja suoritusten
metsästystä. Tuliko videotyö niin viime tingassa,
ettei se ehtinyt opetussuunnitelmiin tai ehkei sen korvaavuudesta
ehditty ajoissa ilmoittaa oppilaille. Kyllä oppilaitten
motivaatiokin reistaili. Muuan oppilas sanoi tulevansa videokurssille
muutaman kerran mutta perui ja ilmoitti lopulta, ettei ehdi
tanssikurssin takia.
Kemijärveläiset
eivät kuitenkaan ole laiskoja. Täydet
järjestöpalstat osoittavat, että kerhoissa ja
urheilusalilla käy väkeä ja erilaisille kinkereille
riittää uuttakin porukkaa. Johtuiko median huono suosio
sitten paikallisesta mielenlaadusta? Psykologi Leena Ijäs sanoo
kummastelleensa, mikä vetää väkeä mihinkin?
"Kerran sairaala Lapponia järjesti avoimien ovien
päivät. Luin lehdestä tapahtumasta ja ihmettelin,
ketä sekin kiinnostaa. Terveyskeskukseenhan pääsee
kuka tahansa käymään. Sitten hämmästyin, kun
kakku ja kahvi loppuivat vierasryntäyksen takia kesken.
Oivalsin, etten ymmärrä paikallista mentaliteettia lainkaan."
Hän arvelee, että
Kemijärvellä on ilmeisesti kaupungin raamit mutta
maalaisyhteisön mielenlaatu. Kaupunkilaisia ohjaa voimakas
yhtenäiskulttuuri tai yhdenmukaisuuden paine, joka
estää hyppimästä aisan yli. Porukka ei
hyväksy, jos joku alkaa opiskella mediaa. Mikä se
kuvittelee olevansa? Kemijärveläisissä ei ole silti
mitään omituista", sanovat työvoimatoimiston
asiantuntijat. He viittaavat kaupungin koviin kokemuksiin viime
vuosina. Rikas ja mahtava teollisuuspaikkakunta on menettänyt
lähes kaiken ja koko ajan kunnanisät joutuvat kuluttamaan
kaiken energian torjuntataisteluun. Tämä synnyttää
synkän ja apaattisen ilmapiirin, joka ei kannusta ketään.
Siksi vanhemmat varoittavat
lapsiaan jäämästä tähän kapiseen
paikkaan. Lukekaa, ettei teillekin käy kuten meille vanhuksille.
Samalla lapsi menee pesuveden mukana. Lähes kaikki asiat
nähdään kielteisenä ja näköalattomana.
Syntyy negatiivinen kierre, joka myrkyttää ilmapiirin
lopullisesti. Jos joku sanoo innostuneesti kokeilevansa jotain uutta,
toinen töksäyttää happamesti mutta painokkaasti:
"Ei, ei. Ei se kannata kuitenkaan. Lopeta jo hourailu." Jos
hän kuitenkin jatkaa hourailuaan ja saa jotain aikaan,
häntä ruvetaan syömään selän takana ja
vainoamaan kunnes hän uupuu. Silloin kemijärveläinen
voi ylpeänä siteerata Eino Leinoa: "Ei ollut meitä
parempi."
Asenne tuhoaa luovuuden,
innostuksen ja elämänhalun. Historian, omien juurien ja
kotiseudun halveksiminen käy lopulta kalliiksi. Emme tiedä
keitä olemme, mistä me tulemme ja mikä on paikkamme
maailmassa. Kerran muuan itälappilainen aloitti
kulttuurimatkailuhankkeen toteamalla: "Olemme haastavien
tehtävien edessä. Meidän pitäisi
kehittää kulttuurimatkailua alueelle, jossa ei ole
historiaa eikä kulttuuria." Puhuja edusti tyypillistä
katutietämystä Kemijärvellä. Häneen ja
tuhanteen muuhun pätee vanha kreikkalainen viisaus.
Pään tyhjyys ei kerro maailman tyhjyydestä.
Itä-Lappi tarvitsee
henkistä jälleenrakennusta
Opetuksen tutkijat sanovat,
että kaikki lapset ja oppimistilanteet ovat erilaisia. Saman
paikkakunnan eri alueet saattavat käyttäytyä eri
tavalla. Kemijärven lukion tilanne osoittautui
tärkeäksi opetukseksi ainakin hankkeen vetäjälle.
Olen kuitenkin liikaa korostanut tämän yhden
epäonnistumisen merkitystä. Kahden vuoden aikana muut
halusivat oppia mediaa ja innokkaimmat lähtivät ulkomaille
oppimaan elokuvatyötä.
Medialanssin kursseille
osallistui yli 200 opiskelijaa ja yli 20 opettajaa. Heistä
kolmannes osaa käyttää tv-kameraa, hallitsee klassisen
kuvasommittelun perussäännöt ja osaa siirtää
videokuvan tietokoneeseen editoitavaksi. Parikymmentä kykenee
kirjoittamaan käsikirjoituksen televisio-ohjelmaan ja monet
tekivät lyhytelokuvia ja animaatioita. Kymmenet nuoret
käsittelevät valokuvaa digitaalisesti ja tekevät
tämän opin jälkeen parempia henkilökuvia. Hanke
myös pelasti syksyllä 2005 kaksi orpoa hanhen lasta
paleltumasta kuoliaaksi ja vei linnut Ranuan eläintarhaan.
Tilaisuus synnytti pienen mediatapahtuman, jota puoli Lappia seurasi.
Mutta mediataidoista ja
ohjelman teosta on pitkä matka hyvään
paikallisidentiteettiin, kotiseutuylpeyteen tai parantuneeseen
kaupunki-imagoon. Picybu/Medialanssi ehti parin vuoden aikana vasta
tutkia maaperän ja suunnitella perustoiminnat, kun hanke
päättyi. Onnistunut media-avusteinen kotiseutu- ja
identiteettityö vaatii vähintään viidestä
kymmeneen vuotta sitkeää työtä. Sitä varten
Medialanssi rakensi uuden opetussuunnitelman, joka vahvistaa
niitä vaikutuksia, joita hanke tavoitteli ja joista saatiin
positiivisia tuloksia. Koulutus etenee porras portaalta ja koko
ohjelma vaatii laadullisesti kuusi erilaista askelta.
(i)	Oppimismenetelmät:
Mediaopettajat käyttävät vaistomaisesti samoja
opetusmenetelmiä, joita tutkijat kutsuvat työssä
oppimiseksi, tekemällä oppimiseksi tai
kokemusperäiseksi oppimiseksi. Jotkut käyttävät
myös muita menetelmiä kuten tutkivaa ja
ongelmakeskeistä oppimista. Tässä vaiheessa nuori
opettelee hallitsemaan erilaisia medialaitteita ja tekee
yksinkertaisia journalistisia tuotteita.
(ii)	Mediayhteisön
luominen: Hyvin nopeasti opettaja huomaa, että edes learning by doing-menetelmä
ei kanna kauas vaan osa oppilaista tyytyy opettelemaan vain
nappulatekniikkaa. Siksi tässä vaiheessa kannattaa ottaa
sosiaaliset ja yhteisölliset voimat mukaan oppimiseen. Parhaiten
se näyttää onnistuvan medialeireillä, joka
järjestetään muun opetuksen ja kodin ulkopuolella.
Leiri vaatii asialle omistautuvia ohjaajia, joita nuorisotyö ja
media erityisesti kiinnostavat.
(iii)	Voimakkaat
emotionaaliset kokemukset: Opiskelu ei saa jäädä
kylmäksi, järkeväksi ja ulkokohtaiseksi vaan oppijan
koko persoona pitää saada mukaan. Hyvät
oppimistulokset kertovat usein voimakkaista emotionaalista
kokemuksista ja elämyksistä. Esimerkiksi Sallan tytöt
itkivät Färsaaren elokuvaleirin jälkeen viikon. He
sanoivat viettäneensä elämänsä parhaat
hetket leirillä. He eivät ainoastaan oppineet mediaa vaan
rakastuivat siihen.
(iv)	Mediaalinen
alakulttuuri syntyy: Aloite mediatyöstä siirtyy oppilaille,
joita media on ehtinyt puraista. Alakulttuuria ei enää
luoda ulkoapäin vaan se syntyy aidoista tilanteista ja siihen
liittyy samalla tavalla ajattelevia ja tuntevia ihmisiä. Heille
kehittyy yhteinen kieli ja tunnukset. Samalla ryhmä muuttuu
itseliikkuvaksi ja omatoimiseksi. Sitä ei tarvitse patistella,
vain rajoittaa jos energia pursuaa yli ja perspektiivi katoaa horisontista.
(v)	Mediatyö
kentällä: Alussa oppilaat saavat tehdä lyhytelokuvia
ja juttuja omista aiheistaan, koska se turvaa ei-koulumaisen
työskentelyn ja oppijan motiivin. Kokemus osoittaa, että
jos nuoret itse saavat päättää elokuvien
aiheista, saamme nähdä toinen toistaan karmivampia
murhamysteerejä, joitten tarkoitus jää katsojalle
hämäräksi. Siksi oppilaat pitää viedä
kentälle tekemään juttuja luonnosta, kahdeksasta
vuodenajasta, säistä, ihmisen ja luonnon vuoropuhelusta ja
myöhemmin myös yhteiskunnallisista aiheista. Tätä
kautta nuorten tietämys omasta elinympäristöstä muuttuu.
(vi)	Sitoutuminen
omaan työhön: Vanha kansa sanoo, että joka
härillä kyntää, se häristä puhuu. Ja
joka alvariinsa häristä puhuu, perustaa ennen
pitkää puolueen ajamaan härkien maailmanliiton asioita
tunnuksin: "Kaikkien maiden härät, liittykää
yhteen!" Ja viimeistään siinä vaiheessa hän
on muuttunut itsekin häräksi. Tämä
sisäistämisen malli kertoo, miten nuorten asenteita ja
käsityksiä muutetaan pysyvästi kotiseudulle
myönteisemmäksi ja miten heidät saa sitoutumaan omaan synnyinseutuunsa.
|
