Untitled

 Etusivu - Esittely ja yhteystiedot - Kirjat - Journalistinen tuotanto - Vanha Lappi -Medialanssi -
 Palvelut - Lapin matkailu - Lapin luonto - Vuotoksen kansallispuisto - Politiikka - Arkisto - plogi

 

Medialanssi:03

 

 

 

Synkkä ilmapiiri myrkyttää

 

Psykologi Ijästä ihmetytti, kun osa heidän asiakkaistaan teki musiikkia tietokoneella ja opiskeli sähkötekniikkaa tai elektroniikkaa mutta heitäkään media ei kiinnostanut. Ilmeisesti nuoret ovat oppineet valmiille. Koulutus, työpaikka ja asunto tulevat valmiina kuin kaupasta. Riittää kun hakee, mitä tarvitsee. Kukaan ei jaksa ponnistella oman itsensä eteen. Elämä on muuttunut nautintohakuiseksi, elämykseksi. Media vaatii kuitenkin ponnisteluja. Nuoret kuvittelevat tekevänsä lyhytelokuvia ja rock-videoita mutta kun se ei onnistu hetkessä, moni jättää homman kesken.

 

Nykyajan koulu on hyvin suorituskeskeinen ja lukiolaisten lukujärjestys on buukattu täyteen erilaisten pisteiden ja suoritusten metsästystä. Tuliko videotyö niin viime tingassa, ettei se ehtinyt opetussuunnitelmiin tai ehkei sen korvaavuudesta ehditty ajoissa ilmoittaa oppilaille. Kyllä oppilaitten motivaatiokin reistaili. Muuan oppilas sanoi tulevansa videokurssille muutaman kerran mutta perui ja ilmoitti lopulta, ettei ehdi tanssikurssin takia.

 

Kemijärveläiset eivät kuitenkaan ole laiskoja. Täydet järjestöpalstat osoittavat, että kerhoissa ja urheilusalilla käy väkeä ja erilaisille kinkereille riittää uuttakin porukkaa. Johtuiko median huono suosio sitten paikallisesta mielenlaadusta? Psykologi Leena Ijäs sanoo kummastelleensa, mikä vetää väkeä mihinkin? "Kerran sairaala Lapponia järjesti avoimien ovien päivät. Luin lehdestä tapahtumasta ja ihmettelin, ketä sekin kiinnostaa. Terveyskeskukseenhan pääsee kuka tahansa käymään. Sitten hämmästyin, kun kakku ja kahvi loppuivat vierasryntäyksen takia kesken. Oivalsin, etten ymmärrä paikallista mentaliteettia lainkaan."

 

Hän arvelee, että Kemijärvellä on ilmeisesti kaupungin raamit mutta maalaisyhteisön mielenlaatu. Kaupunkilaisia ohjaa voimakas yhtenäiskulttuuri tai yhdenmukaisuuden paine, joka estää hyppimästä aisan yli. Porukka ei hyväksy, jos joku alkaa opiskella mediaa. Mikä se kuvittelee olevansa? Kemijärveläisissä ei ole silti mitään omituista", sanovat työvoimatoimiston asiantuntijat. He viittaavat kaupungin koviin kokemuksiin viime vuosina. Rikas ja mahtava teollisuuspaikkakunta on menettänyt lähes kaiken ja koko ajan kunnanisät joutuvat kuluttamaan kaiken energian torjuntataisteluun. Tämä synnyttää synkän ja apaattisen ilmapiirin, joka ei kannusta ketään.

 

Siksi vanhemmat varoittavat lapsiaan jäämästä tähän kapiseen paikkaan. Lukekaa, ettei teillekin käy kuten meille vanhuksille. Samalla lapsi menee pesuveden mukana. Lähes kaikki asiat nähdään kielteisenä ja näköalattomana. Syntyy negatiivinen kierre, joka myrkyttää ilmapiirin lopullisesti. Jos joku sanoo innostuneesti kokeilevansa jotain uutta, toinen töksäyttää happamesti mutta painokkaasti: "Ei, ei. Ei se kannata kuitenkaan. Lopeta jo hourailu." Jos hän kuitenkin jatkaa hourailuaan ja saa jotain aikaan, häntä ruvetaan syömään selän takana ja vainoamaan kunnes hän uupuu. Silloin kemijärveläinen voi ylpeänä siteerata Eino Leinoa: "Ei ollut meitä parempi."

 

Asenne tuhoaa luovuuden, innostuksen ja elämänhalun. Historian, omien juurien ja kotiseudun halveksiminen käy lopulta kalliiksi. Emme tiedä keitä olemme, mistä me tulemme ja mikä on paikkamme maailmassa. Kerran muuan itälappilainen aloitti kulttuurimatkailuhankkeen toteamalla: "Olemme haastavien tehtävien edessä. Meidän pitäisi kehittää kulttuurimatkailua alueelle, jossa ei ole historiaa eikä kulttuuria." Puhuja edusti tyypillistä katutietämystä Kemijärvellä. Häneen ja tuhanteen muuhun pätee vanha kreikkalainen viisaus. Pään tyhjyys ei kerro maailman tyhjyydestä.

 

Itä-Lappi tarvitsee henkistä jälleenrakennusta

 

Opetuksen tutkijat sanovat, että kaikki lapset ja oppimistilanteet ovat erilaisia. Saman paikkakunnan eri alueet saattavat käyttäytyä eri tavalla. Kemijärven lukion tilanne osoittautui tärkeäksi opetukseksi ainakin hankkeen vetäjälle. Olen kuitenkin liikaa korostanut tämän yhden epäonnistumisen merkitystä. Kahden vuoden aikana muut halusivat oppia mediaa ja innokkaimmat lähtivät ulkomaille oppimaan elokuvatyötä.

 

Medialanssin kursseille osallistui yli 200 opiskelijaa ja yli 20 opettajaa. Heistä kolmannes osaa käyttää tv-kameraa, hallitsee klassisen kuvasommittelun perussäännöt ja osaa siirtää videokuvan tietokoneeseen editoitavaksi. Parikymmentä kykenee kirjoittamaan käsikirjoituksen televisio-ohjelmaan ja monet tekivät lyhytelokuvia ja animaatioita. Kymmenet nuoret käsittelevät valokuvaa digitaalisesti ja tekevät tämän opin jälkeen parempia henkilökuvia. Hanke myös pelasti syksyllä 2005 kaksi orpoa hanhen lasta paleltumasta kuoliaaksi ja vei linnut Ranuan eläintarhaan. Tilaisuus synnytti pienen mediatapahtuman, jota puoli Lappia seurasi.

 

Mutta mediataidoista ja ohjelman teosta on pitkä matka hyvään paikallisidentiteettiin, kotiseutuylpeyteen tai parantuneeseen kaupunki-imagoon. Picybu/Medialanssi ehti parin vuoden aikana vasta tutkia maaperän ja suunnitella perustoiminnat, kun hanke päättyi. Onnistunut media-avusteinen kotiseutu- ja identiteettityö vaatii vähintään viidestä kymmeneen vuotta sitkeää työtä. Sitä varten Medialanssi rakensi uuden opetussuunnitelman, joka vahvistaa niitä vaikutuksia, joita hanke tavoitteli ja joista saatiin positiivisia tuloksia. Koulutus etenee porras portaalta ja koko ohjelma vaatii laadullisesti kuusi erilaista askelta.

 

(i)	Oppimismenetelmät: Mediaopettajat käyttävät vaistomaisesti samoja opetusmenetelmiä, joita tutkijat kutsuvat työssä oppimiseksi, tekemällä oppimiseksi tai kokemusperäiseksi oppimiseksi. Jotkut käyttävät myös muita menetelmiä kuten tutkivaa ja ongelmakeskeistä oppimista. Tässä vaiheessa nuori opettelee hallitsemaan erilaisia medialaitteita ja tekee yksinkertaisia journalistisia tuotteita.

 

(ii)	Mediayhteisön luominen: Hyvin nopeasti opettaja huomaa, että edes learning by doing-menetelmä ei kanna kauas vaan osa oppilaista tyytyy opettelemaan vain nappulatekniikkaa. Siksi tässä vaiheessa kannattaa ottaa sosiaaliset ja yhteisölliset voimat mukaan oppimiseen. Parhaiten se näyttää onnistuvan medialeireillä, joka järjestetään muun opetuksen ja kodin ulkopuolella. Leiri vaatii asialle omistautuvia ohjaajia, joita nuorisotyö ja media erityisesti kiinnostavat.

 

(iii)	Voimakkaat emotionaaliset kokemukset: Opiskelu ei saa jäädä kylmäksi, järkeväksi ja ulkokohtaiseksi vaan oppijan koko persoona pitää saada mukaan. Hyvät oppimistulokset kertovat usein voimakkaista emotionaalista kokemuksista ja elämyksistä. Esimerkiksi Sallan tytöt itkivät Färsaaren elokuvaleirin jälkeen viikon. He sanoivat viettäneensä elämänsä parhaat hetket leirillä. He eivät ainoastaan oppineet mediaa vaan rakastuivat siihen.

 

(iv)	Mediaalinen alakulttuuri syntyy: Aloite mediatyöstä siirtyy oppilaille, joita media on ehtinyt puraista. Alakulttuuria ei enää luoda ulkoapäin vaan se syntyy aidoista tilanteista ja siihen liittyy samalla tavalla ajattelevia ja tuntevia ihmisiä. Heille kehittyy yhteinen kieli ja tunnukset. Samalla ryhmä muuttuu itseliikkuvaksi ja omatoimiseksi. Sitä ei tarvitse patistella, vain rajoittaa jos energia pursuaa yli ja perspektiivi katoaa horisontista.

 

(v)	Mediatyö kentällä: Alussa oppilaat saavat tehdä lyhytelokuvia ja juttuja omista aiheistaan, koska se turvaa ei-koulumaisen työskentelyn ja oppijan motiivin. Kokemus osoittaa, että jos nuoret itse saavat päättää elokuvien aiheista, saamme nähdä toinen toistaan karmivampia murhamysteerejä, joitten tarkoitus jää katsojalle hämäräksi. Siksi oppilaat pitää viedä kentälle tekemään juttuja luonnosta, kahdeksasta vuodenajasta, säistä, ihmisen ja luonnon vuoropuhelusta ja myöhemmin myös yhteiskunnallisista aiheista. Tätä kautta nuorten tietämys omasta elinympäristöstä muuttuu.

 

(vi)	Sitoutuminen omaan työhön: Vanha kansa sanoo, että joka härillä kyntää, se häristä puhuu. Ja joka alvariinsa häristä puhuu, perustaa ennen pitkää puolueen ajamaan härkien maailmanliiton asioita tunnuksin: "Kaikkien maiden härät, liittykää yhteen!" Ja viimeistään siinä vaiheessa hän on muuttunut itsekin häräksi. Tämä sisäistämisen malli kertoo, miten nuorten asenteita ja käsityksiä muutetaan pysyvästi kotiseudulle myönteisemmäksi ja miten heidät saa sitoutumaan omaan synnyinseutuunsa.

 

 

 

Untitled

Paluu Medialanssiin | Hankala alku | Kemijärvi lukio | Pelkoseniemi | Salla | Färsaaren kurssi | Vihtalan arkeologiset kaivaukset | Digikasvien keruuta | Identiteetti kohentui | Loppuarvio

takaisin medialansiin

 

Palaa